Tänä vuonna saan viettää äitienpäivää niin että minua muistetaan. Tänä vuonna saan iloita omasta lapsesta.

H pyysi, että kertoisin jotain lapsen tulosta. Kerron vähän, sillä en halua että minua tunnistetaan, mutta toisaalta haluaisin kertoa jotain sellaista joka auttaa muita odottajia odotuksessa.

Odotus oli pitkä. Miten se pystyi venymään niin pitkäksi? Välillä odotus meni huomaamattomasti ja välillä se oli yhtä tuskaa. Kaikista ikävintä odotuksessa oli se, että en tiennyt saammeko koskaan lasta.

Kun tieto lapsesta tuli, heitti koko elämä täysvoltin. Miten niin pieni ihminen voi laittaa kahden aikuisen elämän niin sekaisin? Ja niin pienessä ajassa? Soiton jälkeen saimme pienen ajan sisällä tietoa lapsesta, ostimme pakollisia asioita vauvalle ja pääsimme katsomaan häntä. Miten uskomatonta oli mennä katsomaan lasta, hoitaa häntä ja ottaa kotiin mukaan. En tiedä missä vaiheessa ymmärsin, että se pieni vauva on meidän, mutta hetkessä se ei tapahtunut.

Lapsemme on meille täydellinen, hänen vuoksi me odotimme. Meille ei olisi voinut antaa ketään muuta lasta. Emmekä olisi voineet saada lasta yhtään aikaisemmin, sillä silloin emme olisi saanut tätä meidän omaa lasta. Kun katson lasta, unohdan kaiken odotuksen tuskan. Minä olen vasta nyt valmis äidiksi, tämä lapsi teki minusta äidin.