O-DO-TAM-ME vieläkin. Miksi? Siihen osaa vastata vain meidän adoptioyhteyshenkilömme. Miltä tuntuu odottaa näin kauan? Pahalta! Miksi sinä kauan odotettu ja kaivattu et jo tule luoksemme?
 
Odotuksen lisäksi on vihdoin kesä, sitäkin odotin. Nyt on lämmintä ja luonto on herännyt. Meillä on enemmän aikaa läheisille ihmisille ja itselle : ) Nautin tästä kesästä vaikka vietämmekin sen kahdestaan mieheni kanssa.
 
Mutta yhtä asiaa toivon. Kun yritimme hoidoilla saada lasta, oli mukava tarttua kirjaan jossa kerrottiin vaikeudesta saada lapsi (mm Anna-Leena Härkösen rehellinen tilitys kirjassa ja elokuvassa). Kun päädyimme yhdessä adoptioon, toi uuttaa toivoa adoptioaiheiset kirjat. Kirjoja lukemalla tuli olo, että emme ole yksin, muutkin ovat kokeneet vastaavaa. Mutta mitä luen nyt? Kuka on kirjoittanut tästä tilanteesta, kun odotus venyy ja venyy. Miltä tuntuu kun ainoa viesti jonka saa, on että kuinka paljon heillä on odottajia. Kuka voisi kirjoittaa tästä kirjan? Tai siitä kuinka pitkä adoptio-odotus päättyy siihen että lasta ei tulekaan? ( Ei se elokuvakaan olisi huono idea…) Tai onko tämä asia josta pitäisi vaieta? Ehkä kohtalotovereita on, mutta en vain ole törmännyt heihin, en ainakaan julkisuudessa.
 
Pitää varmaan etsiä muunlaista lukemista ja vaihtaa ainakin kesäksi ajatukset positiivisempiin; kesän iloihin. Antaa enemmän tilaa ajatuksille, että milloin ensimmäiset suomalaiset mansikat ovat myynnissä? Ja minkä kanssa ne maistuisivat parhaimmalta, nam…Milloin uimavesi on niin lämmintä, että tekee mieli käydä monta kertaa päivässä uimassa? Nyt taidan lähteä ostamaan lisää taimia ja keskittyä niiden kasvattamiseen… ja ehkä ne prinsessahäätkin pitää katso.
 
Valoisaa kesää! : )