Ulkona on tänä talvena ollut lunta ja olen saanut olla pulkkamäessä oman pienen lapsen kanssa. Olemme saaneet ulkoilla auringon paistaessa, tuntuu kuin tämä olisi meidän ensimmäinen yhteinen talvemme, sillä viime talvena olit vielä niin pieni ettemme saaneet kokea yhdessä talven riemuja.

Nyt pajuissa on pajunkissoja, kohta lumet alkaa sulaa ja purot täyttyvät. Pääsemme yhdessä seuraamaan miten kevät etenee, saan ihmetellä kanssasi kaikkea sitä mikä oli minusta aiemmin itsestään selvyyttä ja monesti jäi työkiireissä kokonaan huomaamatta.

Olen kiitollinen tästä vuodenajasta jonka saan kanssasi viettää, pieni, iloinen vipeltäjä.

Mukavaa kevään odotusta myös kaikille adoptio-odottajille;kevät on toivon aikaa

ja iloisia hetkiä jo lapsen saaneille! : )

Tiedän että jossain on aviopareja, joille tämä ei ole vielä mahdollista, vaan he odottavat kotiinsa sitä omaa ihmettä; toivon teille jaksamista odotuksessa.

Tiedän että jossain on lapsen synnyttänyt ja adoptioon luovuttanut nainen; toivon että tietäisit että lapsellasi on kaikki hyvin,hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä ja hänestä pidetään hyvää huolta.

Ja tiedän että jossain on lapsiperheitä, joiden lapsi on tullut adoption kautta: siellä on menoa ja tohinaa, (tai ainakin meillä on).

Toivon teille kaikille joulun iloa ja mahdollisimman hyvää uutta vuotta! : )

Mahdollinen voi käydä mahdolliseksi, ihmeitä tapahtuu...

T. Jalienty, pienen adoptiolapsen onnellinen äiti

H pyysi, että kertoisin jotain lapsen tulosta. Kerron vähän, sillä en halua että minua tunnistetaan, mutta toisaalta haluaisin kertoa jotain sellaista joka auttaa muita odottajia odotuksessa.

Odotus oli pitkä. Miten se pystyi venymään niin pitkäksi? Välillä odotus meni huomaamattomasti ja välillä se oli yhtä tuskaa. Kaikista ikävintä odotuksessa oli se, että en tiennyt saammeko koskaan lasta.

Kun tieto lapsesta tuli, heitti koko elämä täysvoltin. Miten niin pieni ihminen voi laittaa kahden aikuisen elämän niin sekaisin? Ja niin pienessä ajassa? Soiton jälkeen saimme pienen ajan sisällä tietoa lapsesta, ostimme pakollisia asioita vauvalle ja pääsimme katsomaan häntä. Miten uskomatonta oli mennä katsomaan lasta, hoitaa häntä ja ottaa kotiin mukaan. En tiedä missä vaiheessa ymmärsin, että se pieni vauva on meidän, mutta hetkessä se ei tapahtunut.

Lapsemme on meille täydellinen, hänen vuoksi me odotimme. Meille ei olisi voinut antaa ketään muuta lasta. Emmekä olisi voineet saada lasta yhtään aikaisemmin, sillä silloin emme olisi saanut tätä meidän omaa lasta. Kun katson lasta, unohdan kaiken odotuksen tuskan. Minä olen vasta nyt valmis äidiksi, tämä lapsi teki minusta äidin.

Jouluun on vajaat kaksi kuukautta, on aika rauhassa alkaa miettimään jouluvalmisteluja. Ei niitä stressaavia, kuten siivoamista. Vaan niitä hymyn kasvoille nostattavia, kuten ulkovaloja, pienien joululahjojen suunnittelua, höyryävää glögiä, pipareita aurajuustolla ja kaikkea kivaa, joka tuo lämmintä joulumieltä kotiimme.

Vauvamme, sinä olet mielessä, myös unissa. Ehkä minun pitää alkaa miettimään sen peiton ostoa...mikä olisi oikea koko? Ja mitä muita ominaisuuksia kannattaa ottaa huomioon?

Onko ensi yönä vuorossa patjan hankkiminen?  ; ))