Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Toteutuuko haaveet vai jääkö ne yhdeltä tärkeältä osin toteutumatta? Onko adoptiolapsi joskus todellisuutta meidän perheessä?

Jaan ajatuksia tässä  ensimmäisessä blogissani. Opettelen vielä miten tämä blogin pitäminen toimii ja otan vinkkejä vastaa.

22.12.2011 - 23:30

Onko jouluruoat tehty? Onko koti siivottu? Onko kuusi koristeltu? Olenko saamassa unelmajoululahjoja?Ei, mutta silti joulu on ihanaa. Voin ottaa syliini pienen lapsen, hänet josta niin kauan haaveilimme. Voimme yhdessä viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa, voimme kuunnella joululauluja, katsoa ja tutkia joulukoristeita, voimme leikkiä, hassutella tai voimme vain olla.

Tiedän että jossain on aviopareja, joille tämä ei ole vielä mahdollista, vaan he odottavat kotiinsa sitä omaa ihmettä; toivon teille jaksamista odotuksessa.

Tiedän että jossain on lapsen synnyttänyt ja adoptioon luovuttanut nainen; toivon että tietäisit että lapsellasi on kaikki hyvin,hänellä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillä ja hänestä pidetään hyvää huolta.

Ja tiedän että jossain on lapsiperheitä, joiden lapsi on tullut adoption kautta: siellä on menoa ja tohinaa, (tai ainakin meillä on).

 

Toivon teille kaikille joulun iloa ja mahdollisimman hyvää uutta vuotta! : )

 

Mahdollinen voi käydä mahdolliseksi, ihmeitä tapahtuu...

T. Jalienty, pienen adoptiolapsen onnellinen äiti

 

22.02.2011 - 20:40

Tänä vuonna saan viettää äitienpäivää niin että minua muistetaan. Tänä vuonna saan iloita omasta lapsesta.

H pyysi, että kertoisin jotain lapsen tulosta. Kerron vähän, sillä en halua että minua tunnistetaan, mutta toisaalta haluaisin kertoa jotain sellaista joka auttaa muita odottajia odotuksessa.

Odotus oli pitkä. Miten se pystyi venymään niin pitkäksi? Välillä odotus meni huomaamattomasti ja välillä se oli yhtä tuskaa. Kaikista ikävintä odotuksessa oli se, että en tiennyt saammeko koskaan lasta.

Kun tieto lapsesta tuli, heitti koko elämä täysvoltin. Miten niin pieni ihminen voi laittaa kahden aikuisen elämän niin sekaisin? Ja niin pienessä ajassa? Soiton jälkeen saimme pienen ajan sisällä tietoa lapsesta, ostimme pakollisia asioita vauvalle ja pääsimme katsomaan häntä. Miten uskomatonta oli mennä katsomaan lasta, hoitaa häntä ja ottaa kotiin mukaan. En tiedä missä vaiheessa ymmärsin, että se pieni vauva on meidän, mutta hetkessä se ei tapahtunut.

Lapsemme on meille täydellinen, hänen vuoksi me odotimme. Meille ei olisi voinut antaa ketään muuta lasta. Emmekä olisi voineet saada lasta yhtään aikaisemmin, sillä silloin emme olisi saanut tätä meidän omaa lasta. Kun katson lasta, unohdan kaiken odotuksen tuskan. Minä olen vasta nyt valmis äidiksi, tämä lapsi teki minusta äidin.

20.02.2011 - 20:44

Ennen kuin minusta tuli äiti

        Tein ja söin lämpimiä aterioita.
        Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
        Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
        kuinka myöhään menin nukkumaan.
        Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        Siivosin kotini joka päivä.
        En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini
        myrkyllisiä vai eivät.
        En miettinyt koskaan rokotuksia.
        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
        kakattu
        syljetty
        pureskeltu
        pissitty
        eikä nipistelty pienillä sormilla

        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
        ajatuksieni
        ja vartaloni hallinta.
        Nukuin koko yön.
        En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
        voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
        En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
        En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen
        yksinkertaisesta hymystä.
        En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
        Ennen kuin minusta tuli äiti.
        En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
        etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
        En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
        palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
        En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
        vaikuttaa elämääni niin paljon.
        En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
        En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
        En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
        kun syöttää nälkäistä vauvaa.
        En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
        En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
        itseni niin tarpeelliseksi.
        Ennen kuin minusta tuli äiti,
        En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
        tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
        En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
        iloa
        rakkautta
        sydänsärkyä
        ihmetystä
        tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
        En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
        Ennen kuin minusta tuli äiti.
 
Minulla on ilo kertoa että Haavelapsi on ihan oikea lapsi, minun lapsi! Minä olen onnellinen äiti! : )
14.02.2011 - 14:11
 
Olet olemassa, rakas ihminen.
Elämä kaunis on, kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.

(Mirjami Lähteenkorva)
14.11.2010 - 12:43

Leppoisaa Isänpäivää niille miehille, jotka ovat isiä.

 Jaksamista niille miehille, jotka haluaisivat olla isiä, mutta se ei ole mahdollista, omasta tahdosta huolimatta. Toivottavasti jonain päivänä näidenkin miesten toive toteutuu ja lapsi on osa heidän elämää.
 
Me vietämme mieheni kanssa tämän päivän omia isiä muistaen. Viime vuonna kirjoitin tänne, että ehkä ensi vuonna mieheni on isä. Nyt odotan ja toivon, että ensi vuonna saamme vihdoin viettää pienen tuhisijan kanssa Isänpäivää omassa kodissa.
08.11.2010 - 14:00

Voi kuinka odotan, että puhelin pirisisi ja kertoisi, että sinä saavut luoksemme. SITÄ puhelua odottaessa olen oppinut erottamaan minkälaiset numerot viittaavat puhelinkauppiaisiin. Aluksi petyin monta kertaa kun puhelin soi ja vastasin tuntemattomaan numeroon, eikä puhelu ollut se jota ehdin ajatella ja toivoa. Nyt tiedän että puhelinkauppiaat käyttävät ihan tavallisia numeroita.

 
Puhelinkauppiaiden lisäksi syksyyni kuuluu ulkoilua kirpeässä säässä, haikeutta menneestä kesästä, läheisten kanssa ajan viettämistä, kynttilöiden valossa tunnelmointia, käsitöitä (myös pikkuisellemme), talven ja pikkuisen odottamista. Odottamiseen kuuluu lastenvaunujen miettimistä: millaisissa vaunuissa pääsee myös lumisohjossa eteenpäin?
 
Toivo ja epätoivo vaihtelevat. Välillä teen suunnitelmia, että miten toimin kun meitä on kolme. Joskus tuntuu, että tuleeko sitä aikaa koskaan. Onneksi omasta olotilasta huolimatta vuodenajat vaihtuvat ja tuovat uusia ajatuksia.
 

Jouluun on vajaat kaksi kuukautta, on aika rauhassa alkaa miettimään jouluvalmisteluja. Ei niitä stressaavia, kuten siivoamista. Vaan niitä hymyn kasvoille nostattavia, kuten ulkovaloja, pienien joululahjojen suunnittelua, höyryävää glögiä, pipareita aurajuustolla ja kaikkea kivaa, joka tuo lämmintä joulumieltä kotiimme.

27.10.2010 - 23:08

Viime yönä olin hankkimassa sinulle vauvamme, omaa peittoa. Ensimmäinen näytti hyvälle ja toinen liian paksulle. Mietinkin sen toisen kohdalla, että onkohan se sittenkin tarkoitettu patjan suojukseksi?

Vauvamme, sinä olet mielessä, myös unissa. Ehkä minun pitää alkaa miettimään sen peiton ostoa...mikä olisi oikea koko? Ja mitä muita ominaisuuksia kannattaa ottaa huomioon?

Onko ensi yönä vuorossa patjan hankkiminen?  ; ))

20.10.2010 - 20:10

 

Me emme ole vieläkään saaneet soittoa lapsesta. Odotus jatkuu.
 
Olemme pitäneet sovitusti yhteyttä neuvonnanantajaan, kertoneet avoimesti mitä meille kuuluu ja kysyneet hienovaraisesti, että missä mennään. Vastauksena olemme saaneet tiedon montako lasta on tähän mennessä adoptoitu ja …..ei mitään muuta.
 
Miksi emme saa mitään tietoa miltä meidän tilanne näyttää? Miksi meidän toiveita ei murskata? Tai miksi meihin ei valeta toivoa? Miksi saamme vain steriilejä vastauksia?
 
Kohdellaanko kaikkia adoptio-odottajia näin? Tai pitäisikö meidän osata lukea rivien välistä jotain?
 
Olen välillä epätoivoinen siihen, miten adoptioneuvojamme kommunikoi, mutta silti minä ja mieheni emme lannistu. Odotan että toiveemme murskataan ennen kuin luovutamme. Nyt kaipaan lastamme ja jatkan pienien vauvan valmistelujen tekemistä.
16.08.2010 - 19:06

Eräänä yönä en saanut unta. Sinä, meidän vauvamme olit mielessä ja mietin kuumeisesti sinulle nimeä. Jos olet tyttö tai jos olet poika, niin mitkä nimet antaisimme sinulle? Kokeilin monenlaisia nimiyhdistelmiä ja yöunet siinä sitten meni menojaan. Yli tunnin valvomisen jälkeen etsin käsiini kalenterin ja tutkin sieltä kaikki nimet läpi. Sain kirjoitettua paljon hyviä nimiä sinulle : ) Jos / kun jonain päivänä puhelin soi ja kuulemme sinun tulevan luoksemme, on meillä yksi valmistelu ainakin puolivälissä, sinulle on mietitty huolella nimeä.

 
Olen miettinyt vuosia sitten nimeä myös meidän biologiselle lapselle, mutta hän ei tullut koskaan. Nimien miettiminen on ollut minulla vuosia pois mielestä, mutta jälleen on sen aika. Huomaan, että nyt kriteerit ovat muutenkin erilaiset kuin ennen.
 
Kesä vaihtuu pikku hiljaa syksyyn, mutta silti mielessä on positiivisia ja mukavia asioita. Hyvä näin, sillä on tässä välillä taas itkettykin yhdessä miehen kanssa. Kaipuu vauvaamme on kova.
 
Lämpimiä syyspäiviä! : )
18.07.2010 - 12:00
Kesä on lämmin ja ihana, jotenkin niin poikkeuksellinen. Miten mukavia kesäpäivät voivatkaan olla. Välillä taas kaikki asiat harmittaa ja huomaan sen juontavan juurensa pitkään adoptiolapsen odotusaikaan. Tämä epävarma odotus saa välillä olon surkeaksi, eikö meidän lapsemme saavu koskaan?
 
Toivon ja surun kanssa on vain opittava elämään. En anna niiden pilata minun kesääni. Teen pieniä valmisteluja ja välillä unohdan koko adoption. Mietin mitkä asiat on minulle tärkeitä ja mitä todella haluan tehdä, mihin käyttää aikaani. Samalla olen huomannut että olen valmis vaikka heti vaihtamaan suurimman osan ajastani lapsesta huolehtimiseen. Mutta vielä ei ole lapsen aika, vaan on minun oma aika.
 
Onneksi on kesä. Joka päivä tulee uutta ajateltavaa ja puuhattavaa. Nyt minulla on aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen kanssa en enää ehdi.
 
Toivon että kaikki adoptio-odottajat saisivat viettää mahdollisimman rentouttavan kesän ja odotuksen epävarmuus saisi väistyä ainakin vähäksi aikaa.! Siihen täälläkin pyritään...  


Jalienty@gmail.com
Seuraamani blogit
Kävijälaskuri

Ilmainen www-laskuri